Syksyllä alkaa vaatetusompelijan opinnot. Olen aina halunnut mennä opiskelemaan käsillä tekemistä, mutta jotenkin sitä muka piti akateemiseen opinahjoon alunperin lähteä. En mä menneitä osaa silleen katua, opittu on hurjasti itsestä ja maailmasta ja tieteestä ja nyt sitä osaa arvostaa jotenkin enemmän omia ja muiden valintoja ja sitä, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin maine, mammona ja ura. Kylläpä mä tuon nykyisen tutkinnonkin loppuun aion saattaa, mutta hurjasti energiaa sain uudesta tiestä, joka eteen avautui. Suuri kiitos kuuluu myös mieheni ystävälle, joka uskalsi tehdä samantyylisen valinnan jo ennen minua.

Me happy, very happy.